En tiedä kuinka monen elämässä tää vaikuttaa, mutta mulla sillä on suuri vaikutus kaikkeen mitä mä teen tai oikeastaan mitä mun mieli sallii minun tekevän. Se on kauhee rajoitus, mutta toisaalta se on myös kunnianhimoa ja motivaatiota tulevaisuuteen. Hei! nimeni on Tiina ja olen perfektionisti. Olen pienestä asti halunnut pärjätä omillani, mutta ehkä hieman liiankin voimakkaasti. En hyväksynyt minkäänlaista apua mitä vanhempani esim läksyjen teossa, sillä olen sellainen jääräpää, jonka päätä en helpolla käännetä.Eihän täydellisyyteen pyrkiminen mikään rikos tai sairaus oo,mutta
ei se mukavaltakaan tunnu suurimmaks osas ajast.
esim tää blogin kirjoitus on välil tosi hankalaa ku must tuntuu et kaikki mitä kirjotan tai julkasen on päin perset ja ketään ei kiinnosta, mutta mä toivon et olis edes olemas yks ihminen joka hyötyy edes 1% jollain tavalla näitten mun juttujen lukemisesta, mut ainakin mä saan purkaa kaiken mitä mun pääni pitää sisällään. Täs kirjottamises oon hermostunut koko ajan mun oikeinkirjoituksesta ja asioiden kiinnostavuudesta, mut toisaalta oon niin laiska etten jaksa kirjottaa koko aikaa oikenkirjoitusta, koska sit tähän menis ikuisuus ja hermot ja eihän mulla niitä lukijoitakaan viel oikeen ole, ettei oikeastaan ketään, paitsi mua itteeni harmita.
Koulu kaikista vaikenta on. Samoin sosiaalinen elämä.
Mä mietin ain joka ikistä silmänräpäytystä, haukotusta ja
käsien liikettä, kun vaan seison koulun käytävällä.
Kamalaa on tulla kouluun ja kävellä mahdolllisimman
luonnollisesti käytävää pitkin ja silti tuntuu et oon kömpelö ja nolo jne.
Usein kaikki mitä mä päivän aikana sanon, soi mulla päässä ainakin viikon ja mä toistan itselleni kysymyksii miks hitos mä sanoin just niin, enks mä voinu sanoo jotenki hienommin, mä en tuu ikin olee muitten mielest normaali, hyi mä oon ällö ku sä haukottelin niinkin lujaa, mä en saa mussuttaa ruokaa niin et se näkyy, en mä voi viitata ku jos mä kummiski vastaan väärin niin musta tulee naurunaihe ... näit voisin jatkaa ikuisesti mut tajusitte varmaan pääpointin. Eli siis mä laskelmoin joka ikistä juttuu mitä mä teen ja jälkeenpäin soimaan itseäni melkein kaikesta, koska en tehnyt niitä mielestäni 100% oikein.Mul oli koulus myös yks vaihe jos ajattelin et en saa saada kokeista alle 9-, koska muuten mulla ei oo tulevaisuutta. Anteeksi niille jotka on tottunut 4 ja 5 mut mä yritiänki täs sanoo et mun tavoteet oli välil liian kovat. Aloin usein itkee jos sain 8 kokeest ja satuinhan mä saamaan myös 7- joka oli mulle kuin maailmanloppu, mut elossa ollaan silti. Samoin piirtäminen. Jos mun piirrustukset ei oo just sellasii kuin mä halusin, niin piirrän ne niin piiloon kuin vaan on mahdollista ja kirjoitan vielä viereen :PIELESSÄ!!! mut tälläst tää vaan on mulla.
En mä tätä tarkotuksel tee ja näin mut mul iskee kauhee paniikki jos mä en nää jonkin eteen vaivaa. Jos esimerkiksi jättäisin joskus läksyt tekemättä, niin mä saisin sydärin tunnilla tai jos en lukisi kokeeseen, niin luultavasti yrittäisin tul kipeeks ja jääd kotiin lukemaan.Mä uskon et on olemas mua paljon pahempiakin tapauksii, mut tän kirjotin just semmosil jotka on hiukanki itsekriittisii ja mun sanoma on: KUKAAN EI OO TÄYDELLINEN VAIKKA KUINKA YRITTÄIS, EIKÄ SE ASIA TULE MUUTTUMAAN IKINÄ.
2) ei kukaan oo täydellinen, jote miks ne sais valittaa susta?
3) sut hyväksytään sellasena ku oot ja jos osaat antaa itselles myös armoo.
4) ei sun tartte välittää ihmisist jotka ei hyväksy sua, sillä ei sunkaan tartte hyväksyy niit.
5) yritä ain parhaas ja se riittää.
6) kuuntele bruno mars: just the way you are tai pink: perfect jos on angsti päällä ;))
7) Luota näihin neuvoihin, koska ne toimii
8) älä pienennä maailmaas harhaluulojen takii, because you only live once so use your life for happines of yourself
9) Tee kyvyilläs jotain ihmeellist ja ota ain kehut vastaan, älä työnnä niit pois! Ansaitse kunniaa!
10) muist et sun elämäs ei oo mikään elokuva joka menee just tietyn kaavan mukaan. Sä päätät ite kaikist valinnoistasi ja siitä millanen sun pitää olla ja mitä sä voit ja et voi tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti