Pidän myös klassisesta musasta aika paljon, tai ainakin sen soittamisesta pianolla, koska se on rauhoittavaa ajoittain. Mikään ei tee minua onnellisemmaksi kuin tietyt klassikot nerolta nimeltä Chopin.
En silti kuultele pelkkää klassista, vaan nautin 80-90 luvun hiteistä joihin on tullut totuttua radio novaa kuunnellessa. Ajan myötä aloin kuunnella netistä myös nightcore remix musaa, johon tottuminen kesti hiukan ja nykyään kaikki muu musa kuulostaa liian hitaalta ainakin välillä. Rakastan näitä kaikkia: minuttivalssi ja etude 3/Chopin, lemontree/ fools garden, moonlight shadow (useilta esittäjiltä),anbitions / donkeyboy jne näitä löytyy satoja tuhansia, mutta siinä pari esimerkkiä. Myös Never know/jack johnson, on mainitsemisen arvoinen biisi, mutta vähän aika sitten kun katsoin ajan kuluksi voice kanavaa ja näin Keane:n Bedshaped, mä vaikutuin sen sanoituksesta, melodiasta ja varsinki videosta. Vaikka videon päähenkillökuva on nuhjuinen olio joka on aika pelottava ja laiha, se sopii biisiin täydellisesti. Video on sopivan ahdistava ja näyttää tietynlaista pelkoa.Videolla on myös tavallaan onnellinen loppukin :DD Kannattaa katsoa!
Many's the time I ran with you down
The rainy roads of our old town
Many the lives we lived in each day
And buried all together
Don't laugh at me
Don't look away
You'll follow me back
With the sun in your eyes
And on your own
Bedshaped on legs of stone
You'll knock on my door
And up we'll go
In white light
I don't think so
But what do I know?
What do I know?
I know
I know you think I'm holding you down
And I've fallen by the wayside now
And I don't understand the same things as you
But I do
Don't laugh at me
Don't look away
You'll follow me back
With the sun in your eyes
And on your own
Bedshaped, two legs of stone
You'll knock on my door
And up we'll go
In white light
I don't think so
But what do I know?
What do I know?
I know
ooooohhhhhhhh
And up we'll go
In white light
I don't think so
But what do I know?
What do I know?
I know <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti